Tulosta sivu

Älykäs biologia

Tällä nimenomaiselle aiheelle pitäisi varmaankin omistaa kokonainen kirja. Tämä aihe on yhtä vanha kuin ihmiskunta, mutta nyt sen ympärillä pyörii hyvin uutta energiaa. Valmistaudu muutamiin ällistyttäviin juttuihin! Mutta eikö se ole loppujen lopuksi juuri sitä, mitä saattaisit odottaa hepulta, joka kanavoi ja kirjoittaa näitä artikkeleja?

Kryon on kanavoinut tämän kuluneen vuoden aikana suuren määrän tietoa meidän biologiastamme, ja erityisesti meidän DNA:stamme. Viime aikoina hän on taas kerran rohkaissut meitä "puhumaan soluillemme". Hän on vihjannut, että kehomme itsessään on valmis vastaanottamaan opastusta - aivan kuin sillä olisi äly, joka on erillinen meidän aivoissamme olevasta älystä.

Onko mahdollista, että meidän omalla solurakenteellamme on tietoisuus, joka ei ole oman käytettävissämme olevan tietoisuutemme rajoissa? Kryon sanoo kyllä. Paitsi että hän kertoi meille tästä, hän myös rohkaisee meitä menemään vielä pidemmälle. Hän sanoo, että me kykenemme muuttamaan ruokaa, juomaa, ja vettä, joita nautimme! Hän on viitannut siihen, että me voimme muuttaa nauttimiemme aineiden todellisia molekyyliominaisuuksia, saattaen ne omaa solurakennettamme täydentävään värähtelyyn. Sittemmin hän on myös vihjannut, että kun me teemme näin, myös keho on "kuulolla", ja että me itse asiassa luomme näiden kahden - nautitun aineen ja nautintakoneiston - välille siteen, mikä luo ravintoa ja samalla myös suojan mahdollisia haitallisia aineita, kuten heikosti valmistettujen aterioita, geneettisesti muunneltuja ruokia ja jopa säilöntäaineita vastaan. Tämä menee paljon "kuuntelevaa" biologiaa pidemmälle. Sehän viittaa silloin siihen, että kaikki aine saattaa olla yhteydessä keskenään, ja että toinen osapuoli voi nähdä ja käyttää toiseen sisältyvää tarkoitusta.

Voiko sinun tahtosi muuttaa ainetta? Jos olet osallistunut johonkin Kryon-seminaariin viimeisten kahden vuoden aikana, sinulle on näytetty tästä kokemusperäisiä todisteita. Paitsi että se on ollut tuoreen Time-lehden numeron (katso alla) aiheena, se on ollut myös japanilaisen Emoto Masurun perustavaa laatua olevien kristallisointikokeiden aiheena. Tämä tutkija on dokumentoinut sen tosiasian, että tahto voi muuttaa vettä, ja hän on käyttänyt omaa laboratoriotaan kontrolloiduissa kokeissa todistaakseen tämän. (http://www.hado.net).

Sitten Kryon antaa meille lisää asioita pohdittavaksi. Meille kerrotaan, että keholla on järjestelmä, joka "kuuntelee" ja on valmiina auttamaan meitä tavoilla, joita emme edes osaa kuvitella. Meidän on aivan mahdotonta, loogisten aivojen tasolla, ymmärtää sitä, mitä tässä tapahtuu. Kuvittelepa tätä: Pidät aspiriinia kädessäsi ja kerrot kehollesi, että haluaisit käyttää tätä ainetta omassa kehossasi. Mutta sen sijaan, että tosiaankin nielaisisit sen, sinä vain "näytät" sitä omalle kehollesi ja ilmaiset tahtosi nauttia sen. Sitten laitat sen takaisin purkkiin, valmiiksi seuraavaa käyttökertaa varten, mutta päänsärkysi menee pois! (Tällä tavalla purkillinen aspiriinia voisi kestää ikuisesti.) Voiko tämä toimia? Kryon sanoo kyllä.

Ok… onko tämä naurettavaa valetiedettä, vai onko tässä jotain todellista mukana? Ensinnäkin, saamistamme raporteista päätellen se ainakin toimii joidenkin ihmisten kohdalla. Koska se ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen kemiallinen reaktio (aspiriinia veressä), niin se ei ehkä toimi kaikilla. Sen sijaan, se on tahtotietoisuuden plus jonkinlaisen näkymättömän kehoälyn liitto. Kaiken lisäksi siihen liittyy jokin tuntematon itsensä korjaavan kehokemian mekanismi. Sen täytyy olla melko monimutkainen, ja siinä on paljon sellaista, jota emme ole vielä löytäneet.

Minun kannanottoni tähän on se, että me olemme nähneet tämän muilla alueilla vuosien ajan, ja jos me nyt alamme "yhdistää pisteitä", me saatamme oikeasti olla todistamassa kehitystä jossain sellaisessa, joka on ollut jo pitkään täällä, sen sijaan, että kyseessä olisi uusi biologinen toimintamalli.

Ensinnäkin, jos olet tutkinut "plasebovaikutusta", niin tiedät jo ennestään, että siinä keho tekee jotain merkittävää ja selittämätöntä. Jos tahdot ottaa jotain ainetta (esimerkiksi lääkettä tai yrttiä), joka saattaa auttaa sinua tietyssä biologisessa pyrkimyksessä, niin kehosi reagoi usein positiivisella tavalla, tasapainottuen ja parantuen, vaikka olisitkin plaseboryhmässä, joka otti vain sokeripäällysteisen pillerin todellisen aineen sijaan. Keho parantui silti!

Mitä tapahtui? Tämä on ollut ihmetyksen aiheena vuosien ajan, mutta siihen liittyviä tutkimuksia ei ole juurikaan tehty. Itse asiassa laboratoriot todellisuudessa vihaavat tätä vaikutusta. Ne sanovat, että se "pilaa" joitain erittäin hyviä kokeita, ja ne ovat usein käsitelleet sitä poikkeamana, joka on vain kunnollisen tutkimuksen tiellä.

Lopultakin alkaa kuitenkin syntyä dokumentaatiota ja jonkin verran tiedettäkin (katso Time-lehteä, 20. tammikuuta 2003: How Your Mind Can Heal Your Body, suom. Kuinka sinun mielesi voi parantaa kehosi). Nyt on olemassa todisteita siitä, että keholla on tosiaankin jonkinlainen "tietoisuus", joka näyttää yhdistyvän sinun tietoiseen yhteistyöhösi. Time-lehden mukaan jopa jotkut kirurgit suosittelevat meditaatiota ennen leikkausta, koska nyt he myöntävät, että sinä voit muuttaa omaa verikemiaasi visualisoinnin avulla (ja he voivat todentaa sen verestä). Minusta tämä on todiste siitä, että keho on "kuulolla".

Tulen aina muistamaan sen, kun vuosia sitten törmäsin ensimmäistä kertaa kinesiologiaan (lihastestaukseen). Se tapahtui hammaslääkärini vastaanotolla! Jep... hän laittoi kämmenelleni ainetta, jota hän aikoi käyttää reiän paikkaukseen, ja käski minun pitää käsivarttani tiukasti ylhäällä, kun hän yritti painaa sitä alas. Jos käsivarsin painuisi helposti alas, vaikka yrittäisin pitää sitä ylhäällä, niin silloin minun kehoni tulisi hylkimään sitä. Jos minä pystyisin pitämään käsivarttani ylhäällä, niin silloin ainetta voitaisiin käyttää. Aine "testattiin" sopivaksi, ja niinpä me käytimme sitä.

Myöhemmin minä kerroin hänelle, etten voinut uskoa tämän oudon prosessin toimivan. Niinpä hän antoi minulle todisteen. Hän laittoi (minulle) tuntematonta ainetta kämmenelleni, ja me kokeilimme uudestaan. Ja vaikka yritin kovasti pitää käsivarttani ylhäällä, hän pystyi painamaan sen helposti alas! Tuo aine osoittautui elohopeaksi. Keho oli hylännyt sen, vaikka minä en edes tiennyt, mitä se oli. Seuraavan kerran koin vastaavan testin kiropraktikollani. Sekä hammaslääkärini että kiropraktikkoni olivat koulutettuja lääketieteen ammattilaisia, ja he molemmat luottivat tähän prosessiin. Se teki minuun suuren vaikutuksen. He käyttivät hyväkseen "omituista huuhaa-kehotietoa", jotain, mitä lääketieteellisessä ei opeteta.

Homeopatia, luultavasti yksi vanhimmista terveydenhoitotavoista maailmassa, on sekin aina kiinnostanut minua. Vaikka jotain ainetta käytetään niin pieniä määriä, ettei sitä voi havaita nykyaikaisilla tutkimuksilla, keho silti "näkee" sen, ja toimii aivan kuin olisit antanut sille aikamoisen määrän jotain ainetta. Tämä sama filosofia, yhdistettynä tahtoon, on saanut aikaan upeita tuloksia, joista jotkut diabetesta sairastavat Valotyöläiset ovat raportoineet. He väittävät, että he ovat pystyneet vähentämään insuliiniannoksiaan lähes olemattomiin, mutta heidän täytyy silti antaa keholle sitä pieni määrä, jotta se tietäisi, että tämä on "pomon" tahto. Seuraava askel? He pitävät sen sijaan insuliinia käsissään! Voiko tämä toimia? Tämä kokeilu on vielä kesken.

Mitä oikein on tapahtumassa? Minusta tuntuu, että meille annetaan uutta energiaa tälle planeetalle kehittämään joitain hyvin vanhoja käsitteitä - että meidän Ihmiskehomme biologia on tosiaankin valmis ja halukas, ja "kuuntelee" pomoa (meitä). Vuosikymmeniä me olemme jättäneet koko tämän prosessin huomiotta, ja vain toivoneet, että käyttämällä kemiallis-biologista tutkimusta me voisimme muuttaa kehon kemiaa ja fyysisesti saada väkisin aikaan sellaisia solujen sisäisiä reaktioita, jotka auttaisivat meitä monilla tavoilla. Katsopa vaikka lääkebisnestä! Mutta katso myös todellisuutta. Aina näyttää olevan sivuvaikutuksia, tai varjopuolia, niille tuloksille, joita saadaan pakottamalla kehonsisäistä kemiaa. Oletko koskaan lukenut joidenkin nykyaikaisten lääkkeiden pienellä painettuja vastuuvapauslausekkeita? Toisinaan se on itse asiassa huvittavaa: "… voi aiheuttaa ripulia, oksentelua, päänsärkyä, dementiaa, kramppeja, ja mahdollisesti ennenaikaisen kuoleman." (Ok, minä laskin leikkiä tuosta ennenaikaisesta kuolemasta.) Muistutuksena haluan sanoa, että homeopatialla, kinesiologialla, tai ainetahdolla ei ole sivuvaikutuksia. Keho käsittelee sen täydellisesti ja luo kemiallisen tasapainon, joka on täysin luonnollinen.

Minä alan uskoa, että kinesiologia, homeopatia, ja Kryonin "ainetahto" liittyvät kaikki yhteen. Niihin kaikkiin sisältyy "solutason kehotietämystä". Minä uskon, että me olemme pian oivaltamassa sen, että keho on hyvin tietoinen, ja valmis tasapainottumaan ja parantumaan käyttäen kemian, tahdon, meditaation ja visualisoinnin yhdistelmää. Minä myös luulen, että keho on valmis "näkemään" meidän tahtomme nauttimassamme ruuassa. Lääketieteen mukaan soluilla on jopa prosessi tietoisuutta varten, jota kutsutaan nimellä "apoptoosi". [Lisää apoptoosista suomeksi tästä osoitteesta, suom.huom.]. Tässä solut käyttävät sisäistä itsediagnoosiaan nähdäkseen sen, ovatko ne terveitä, ja jos eivät ole, ne itse asiassa tuhoavat itsensä. Tämä ei kuitenkaan toimi kovin hyvin. Yksinkertaiset syövät ja virukset huijaavat sitä helposti. Minä olen pitkän aikaa uskonut, että tämä prosessi on odottanut jotain puuttuvaa osaa, jota kutsutaan "tahdoksi", tai jonkinlaista ohjeistoa, joka tekee siitä sataprosenttisen tehokkaan. Kuvittele keho, joka parantaa ja tasapainottaa itsensä äärimmäisen hyvin "pomon" avustuksella! Eivätkö gurut tee näin? Elivätkö vanhan ajan raamatulliset hahmot tosiaankin jopa yli 100-vuotiaiksi, vai oliko siinä kyse vain kirjoitusten huonosta käännöstyöstä? Voisiko olla, että he intuitiivisesti tiesivät omille soluilleen "puhumisesta"? Ehkä se oli varhaista jumalaista tietoa, joka on kadonnut? Ehkä ne gurut, jotka näyttivät meille, miten he saattoivat säädellä sydämen sykettä ja kehon lämpötilaa, käyttivät tätä samaa tietoa?

Minä kehotan aina ihmisiä etenemään hitaasti. Älä lopeta sinulle määrättyä lääkitystä heti kokonaan. Se ei ole viisasta eikä edes loogista. Sen sijaan, mikset yrittäisi vähentää annostusta hitaasti, yhdistettynä tahtoon, samalla kun pidät kyseistä ainetta kädessäsi. Jos se ei toimi, niin olkoon sitten niin. Palaa takaisin siihen, mikä toimii. Mutta monet ovat saaneet ihmeellisiä, positiivisia tuloksia tällä oudolla ja uudella "ainetahdon" käsitteellä.

Kolesteroli liian korkealla? Verenpainetautia, kenties? Muita verikemian epätasapainoja? Kaikkia näitä asioita voi helposti testata tulosten todentamiseksi, joten kokeile pois. Aloita sillä, että puhut soluillesi, ja annat niille jonkinlaisen kuvan siitä, mitä haluat luoda. Kokeile myös ainetahtoa, jos haluat. Nyt on aika antaa keholle tunnustusta siitä, että se on osa sinun elämääsi. Se saattaa jopa yllättää sinut älykkyydellään. Itse asiassa, se saattaa osoittautua parhaaksi ystäväksesi!

PS. Muuten… kyllä, minä yritän kovasti vakuutella keholleni, että 2 tai 3 minuutin liikunta vastaa 30 minuutin liikuntaa, mutta toistaiseksi se vain nauraa minulle. Joten (lääh-lääh), jatka liikkumista!

LEE CARROLL

Tulosta sivu