Kryon kanavointi Won tarina 23.4.2008

[Sigma]

Kryon kanavointi Oulussa 23.4.2008

Kryon on kertonut aikaisemminkin Wo:sta ja tämä tarina liittyy tähän aikaan ja velvollisuuden tunteeseen.

Elipä kerran ihminen jonka nimi oli Wo. Hän oli onnellinen ja rikas sielu, joka työkseen auttoi muita ihmisiä. Hän oli hyvin velvollisuuden tuntoinen ja pyrki aina tekemään asiat oikein, niin kuin hänen omatuntonsa pyysi häntä tekemään. Wo nautti elämästään ja korjasi ihmisten taloja ja kattoja sekä työkseen että vapaa-aikanaan. Eräänä päivänä Wo ei pystynytkään nousemaan sängystään ylös. Hänen selkänsä ei enää toiminut. Wo oli ihmeissään.
Joka aamu viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana hän oli aamulla noussut ylös, keittänyt teetä, syönyt muroleipänsä ja lähtenyt tekemään työtään ihmisten parissa. Mutta tänään se ei onnistunutkaan. Wo ei ymmärtänyt missä oli vika. Hän jäi sängylle makaamaan ja ajatteli kokeilevansa myöhemmin uudestaan.
Kun Wota ei alkanut näkyä työmaallaan, alkoivat ihmiset hermostua. He eivät muistaneet, että Wo oli viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana aina huoltanut heidän asuntonsa ja kattonsa joka päivä kellon tarkkuudella. He eivät ymmärtäneet mitä oli tapahtunut.
Wo taas makasi sängyssä tuskissaan ja vain mietti kuinka saisi ihmisille sanan, etä hän on sairaana. Mutta kukaan ei tullut kysymään mikä Wolla oli hätänä, kun häntä ei näkynyt eikä kuulunut, vaikka hän asui ihan sen kylän liepeillä, jossa teki työtään.
Meni kolme päivää eikä kukaan vieläkään tiennyt missä Wo oli. Wo taas yritti nousta sängystään jokaisena aamuna, mutta ei päässyt keittiötä pidemmälle, kun joutui luovuttamaan tuskiensa vuoksi. Joka kerta Wo palasi sängylleen surkuttelemaan itseään.
Neljännen päivän aamuna Won luokse saapui mies. Wo ei tuntenut miestä ja hämmästyi. Mies kysyi Wolta - oletko kunnossa?
Wo ei osannut vastata hän vain katsoi miestä ihmeissään. Neljä päivää oli hän ollut yksin eikä kukaan ollut käynyt häntä katsomassa.
Mies jatkoi, kun Wo ei vastannut – Olen seurannut sinua monta vuotta ja ihmetellyt kuinka jaksat tehdä työtäsi aina iloiten ja ilman kiitosta. Kun sinua ei alkanut näkymään työhösi ajattelin tulla kysymään tarvitseko apua.
Wo oli ihan äimänä. Koskaan ei kukaan ollut käynyt hänen luonaan kylässä saati jutellut muusta kuin katon korjauksesta ja ikkunoiden tilkitsemisestä. Eikä hän edes muistanut nähneensä miestä aiemmin. Wo kysyi – kuka sinä olet?
Mies hymyili ja vastasi – Olen Mikael.
Wo kaiveli muistiaan eikä saanut päähänsä miestä edelleenkään.
Mikael hymyili edelleen ja sanoi – niin et tunne minua, mutta minä tunnen sinut Wo mestarienkeli. Olen seurannut sinua, kuten sanoin jo hyvin kauan. Ja tunnen sinut ja tiedän kuinka paljon teet muiden hyväksi saamatta itsellesi paljoakaan palkkaa työstäsi.
Wo ihmetteli mielessään kuinka tuo tuntematon mies saattoi tietää hänestä jotain. Wosta tuntui että ehkä mies oli vähän sekaisin. Hän näytti kyllä ihan mukavalta, mutta hänestä lähti jotain kummallisia säteitä joita Wo ei oikein ymmärtänyt.
Mikael sanoi – minulla onkin sinulle asiaa. Olet nyt täällä kotonasi viettänyt aikaa neljä päivää eikä kukaan ole käynyt sinua katsomassa tai auttamassa. Oletko yhtään sitä ihmetellyt?
Wo nyökkäsi.
Mikael jatkoi – Olet aina auttanut muita ihmisiä itsesi unohtaen. Nyt kun et pysty tekemään mitään ja olet sairas eikö olisi aika, että sinua autetaan?
Wo nyökkäsi.
Mikael hymyili – olen tuonut sinulle auttajia.
Wo ei nyökännyt – hän katsoi silmät ymmyrkäisinä, kun ovesta alkoi astella sisälle ihmisiä toisensa perään, jotka kaikki sädehtivät jotenkin kummallisesti ja Wo ajatteli sen johtuvan varmaan ulkona olevasta auringon paisteesta. Ihmiset alkoivat laittamaan Won talossa paikkoja kuntoon järjestellen ja siistien. He auttoivat Won istumaan vuoteellaan samalla lempeästi kysellen tarvitsiko Wo sitä tai tätä ja miten he voisivat auttaa häntä.
Wo oli jälleen äimänä.
Mikael puhui – Wo olet maannut täällä sairaana ja sinä aikana olet miettinyt asioita ja nyt olet valmis. Olet valmis sallimaan muiden auttaa sinua. Olet unohtanut velvollisuuden tunteesi, kun et enää päässyt niitä toteuttamaan. Nyt on aika kääntää elämäsi polku oikeaan suuntaan. Sinä itse tulet ensin ja muut ihmiset vasta sitten.
Wo nyökkäsi – hän oli todellakin ajatellut. Kolmekymmentä vuotta hän oli antanut itsestään kaiken muille ihmisille tyytyen vain vähään ja ollen onnellinen kun sai auttaa muita. Mutta sairastuttuaan hän oli ollut yksin eikä kukaan ollut häntä muistanut. Hänen ajatuksensa olivat vaihdelleet epätoivosta kurjuuteen ja yksinäisyyteen. Kolmannen päivän iltana hän oli antanut periksi ja ymmärtänyt että ei ollut muita kuin hän itse ja hänestä itsestään oli nyt aloitettava, että saisi itsensä jälleen kuntoon ja voisi jatkaa elämäänsä, mutta uusin askelin.
Mikael hymyili jälleen – Wo, olet ymmärtänyt isoja asioita ja myös sallinut itsesi ottaa isoja askelia. Tästä lähtien elämäsi tulee olemaan parempaa, sillä velvollisuuden tunteesta muiden auttaminen vaikka se tuottaisi sinulle iloa ei ole sinun elämäsi tarkoitus. Sinun tarkoituksesi on tehdä elämässäsi iloisia asioita niin että ne tuottavat iloa sinulle ja myös muille, mutta ensi sijaisesti sinulle rakkaudesta itseäsi kohtaan.
Wo hymyili silmät kyynelissä kiittäen Mikaelia ja muita auttajiaan, tietäen että nyt hänen elämänsä vasta alkaisi.